Blogi

Askarteluhoidosta vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä toimintaterapiapäivää. Toimintaterapeutti on nykyään tuttu kaveri erilaisissa sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluissa. Hän on tärkeä osa moniammatillista tiimiä ja ihminen paikallaan silloin, kun arjessa alkaa esiintyä vaikeuksia sairastumisen tai vamman vuoksi. Toimintaterapian monikiemuraiset juuret ulottuvat vuosisatojen taakse. Meistä on tärkeää ymmärtää, millainen tapahtumien ketju on johtanut tähän päivään, joten vedimme hieman mutkia suoriksi ja tiivistimme tarinan helposti pureksittavaan muotoon!

Epämääräinen alkuhämärä

1700-luvulla laitoshoidoissa ei ollut paljon hurraamista. Houruhuoneissa ja vaivaistentaloissa (kyllä, näin niitä silloin kutsuttiin) käsitys psykiatrisesta hoidosta oli, että potilaat heitettiin telkien taakse, kahlittiin paikoilleen ja pidettiin visusti erossa sivistyksestä.

Jossain vaiheessa alettiin miettiä, voisiko potilaiden eläimellinen käytös johtua siitä, että heitä kohdeltiin kuin eläimiä. Aloitettiin ensimmäiset kokeilut, joissa hoitomuotoina käytettiin maanviljelyä, puutarhanhoitoa, ompelua ja kehräystä. Kuinka ollakaan, tulokset olivat todella rohkaisevia!

Siitä alkoi aikamoinen myllerrys. 1800-luvulla kaupungistumisen, teollistumisen ja modernisoitumisen vastaliikkeenä kehittyi perinteisiä arvoja kannattavaa toimintaa, jotka korostivat taiteiden, käsitöiden ja luonnon tärkeyttä yksilön hyvinvoinnille. Ajateltiin, että mahdollisuus merkitykselliseen toimintaan ja taiteesta nauttimiseen piti olla olemassa yhteiskuntaluokasta huolimatta. Jotkin hyväntekeväisyysjärjestöt tarjosivat köyhille tai varattomille mahdollisuuden maksaa vuokransa työnteon muodossa. Tällaiset aatteet loivat hyvän arvopohjan toimintaterapian kehittymiselle.

 

Toimintaterapia järjestäytyy

1900-luvun alussa perustettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen virallinen toimintaterapeuttiyhdistys, jonka tarkoituksena oli toiminnan terapeuttisen käytön edistäminen, sen vaikutusten tutkiminen sekä tähän liittyvän tiedon tieteellinen levittäminen. Toimintaterapiaa alettiin kehittää enemmän tieteelliseen suuntaan ja sitä alettiin tutkia tarkemmin.

1900-luvun edetessä toimintaterapialla hoidettiin erityisesti tuberkuloosipotilaita, mielenterveyskuntoutujia sekä tehtaissa tai sodissa loukkaantuneita henkilöitä. Eihän parhaassa työiässä olleita ihmisiä voinut siirtää syrjään vammojensa takia, kun yhteiskunta tarvitsi uudelleenrakentajia! Ajateltiin, että toimintaterapian avulla toipuminen saadaan alkuun, ja sairaita ihmisiä voitaisiin kuntouttaa takaisin töihin ja vastaamaan kehittyvän maailman tarpeisiin.

Toimintavalikoima laajeni käsitöistä myös peleihin, musiikkiin, lukemiseen ja erilaisiin harjoituksiin. Toimintaterapia halusi päästä kiinni asiakkaalle merkitykselliseen toiminaan, ja käytetyt toiminnat valikoituivat yksilöllisesti sen perusteella. Toiminnan oli tärkeä paitsi ylläpitää tekijän toimintakykyä sairaudesta tai vammasta huolimatta, mutta sen ajateltiin olevan myös keino palauttaa vaikkapa rikollisten ihmisten moraali ja oppia uusia, yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä tapoja. Toiminta alkoi ulottua sairaalasta koteihin ja kouluihin.

Kohti nykyaikaa – ja sen yli!

Varsinainen toimintaterapeuttikoulutus alkoi ensimmäisenä USA:ssa vuonna 1918. Suomessa puolestaan Suomen Toimintaterapeutit ry teki lujasti töitä sen eteen, että Suomessa ensimmäinen toimintaterapeuttikoulutus alkoi syksyllä 1970.

Jatkuvasti kehittyvä ja yhteiskunnan muutoksiin herkästi reagoiva toimintaterapia alkoi saada vahvaa jalansijaa suomalaisen terveydenhuollon kentällä. Nykyään terveydenhuoltoalan kameleontti työskentelee monissa erilaisissa ympäristöissä ja monenkirjavan asiakasryhmän parissa kohti asiakkaan toimivaa ja hyvää arkea, korostaen asiakkaan omaa asiantuntemusta hänen omasta elämästään.

Valitut menetelmät saattavat joskus näyttää ulospäin pelkältä hauskanpidolta, mutta työ perustuu vahvasti tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuviin menetelmiin. Vaikka juuret ovat askarteluhoidossa, on tämän päivän toimintaterapeutille tärkeää kuunnella muuttuvaa yhteiskuntaa herkällä korvalla ja olla aina ajan tasalla uusimmista tutkimuksista ja siitä, miten voimme turvata asiakkaillemme mahdollisimman hyvän elämän nyt ja tulevaisuudessa!

Lähde: Juotsivuo, Timo: Mistä TOI on tullut? Suomalaisen toimintaterapian historia. Edita, 2005.