Pillistä viemäriputkeksi – toimintaterapia huomioi mielenkiinnonkohteesi ja kuntoutuksen tarpeesi

Toimintaterapian ytimessä on asiakaslähtöinen, mielekäs toiminta. Monelle ulkopuoliselle toimintaterapia voi näyttää leikiltä tai ihan tavallisten asioiden tekemiseltä. Toimintaterapia on kuitenkin terapeutin tarkkaan analysoimaa ja soveltamaa toimintaa, joka huomioi kuntoutujan tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. 

Eräs asiakas tarvitsi tukea hienomotoristen taitojen kehittymiseksi, jotta pystyisi muun muassa pukemaan itse, hallitsisi napit ja vetoketjut sekä käyttämään kynää ja ruokailuvälineitä.  Tätä tyyppiä ei kuitenkaan askartelut tai piirtämiset kiinnostaneet yhtään. Lempipuuha oli kaikki putkiin, viemäreihin ja kaivoihin liittyvä. 

Toimintaterapeutin työkalupakista otettiinkin ensimmäisenä käyttöön luovuus ja toiminnan analyysi. Mitä pitäisi harjoitella, miten siitä saadaan asiakkaalle mielekästä ja millä välineillä tätä lähdetään toteuttamaan? Yrityksiä ja erehdyksiä mahtuu aina mukaan niin kuin missä tahansa luovuutta vaativassa prosessissa. Tarvitaan myös uskallusta lähteä kokeilemaan erilaisia asioita ja kykyä nähdä asioita oman, tutun näkökulman ulkopuolelta. Tavoite on kuitenkin kirkkaasti mielessä: pitää hauskaa yhdessä ja harjoitella asiakkaalle vaikeita asioita hänen vahvuuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan hyödyntäen.

Avuksi otettiin lähes jokaisen toimintaterapeutin kaapista löytyvät värikkäät pillit ja hamahelmet. Pilleistä tuli viemäriputkia ja helmistä sadevettä, jonka piti mennä samanvärisen rännin kautta kaivoon. Omaan mielenkiintoon yhdistetty käytännön tekeminen saikin asiakkaan kokeilemaan omia taitojaan sorminäppäryydessä, otteissa ja esineiden käsittelyssä. Helppoa, halpaa ja hauskaa! Terapian ei siis tarvitse olla vaikeaa tai kallista ollakseen mielekästä ja tehokasta. 

Tiivistetysti:

Mitä tarvitaan: erivärisiä pillejä, hamahelmiä, mukeja tai purkkeja

Mitä harjoitellaan: esineiden käsittely kämmenen sisällä, pinsettiote, erottelu ja lajittelu, toiminnan vaiheet, sormenpäiden ja kämmenen tuntoerottelu

Mihin näitä taitoja tarvitaan: pukeutuminen, kynän käyttö, ruokailuvälineiden käyttö, erilaiset pelit, askartelu

Asioita voi tehdä monella tavalla eikä aina tarvitse toistaa vain sitä, minkä on joskus oppinut. Ihminen on utelias ja mielenkiinnon säilymiseksi tarvitsemme kaikki välillä jotain uutta ja erilaista. Toimintaterapia antaa tälle tilaa ja pitää niin asiakkaan kuin terapeutinkin mielenkiinnon ja motivaation katossa. Toivottavasti sinullekin herää uusia ideoita ja oivalluksia, kerrothan ne meille somekanavissamme! Toimintakeitaan löydät Facebookista, Instagramista ja Youtubesta. Otamme myös mielellämme kommentteja vastaan siitä, millaista toimintaterapeuttista sisältöä haluaisitte nähdä. Viisaita päitä ei ole koskaan liikaa!

Uusia oivalluksia metsästäen,

Toimintakeitaan terapeutit

 

Estä liukastuminen näillä vinkeillä!

Kevään kulku kohti kesää on muutakin kuin ihanaa linnunlaulua ja pikkuhiljaa kuivuvaa asfalttia. Lämpötilan sahatessa plussan ja miinuksen molemmin puolin on ulkona todella liukasta ja riski tapaturmille suuri. Varsinkin jo valmiiksi heikon tasapainon tai liikuntavamman kanssa eläville tämä vuodenaika on todella haastava, mutta liikkeelle pitäisi päästä. Ennaltaehkäisy on tässäkin asiassa se kaikkein paras juttu, jotta itsenäinen liikkuminen voidaan taata tulevaisuudessakin.

Mitä sitten liukastuminen voi aiheuttaa? Kaikkea pienistä pintanaarmuista ja mustelmista erilaisiin vakaviinkin vammoihin. Tyypillisimmät murtumat ovat lonkka- ja rannemurtumat. Lisäksi liukastuminen voi aiheuttaa eriasteisia aivovammoja ja tapaturman sattuessa onkin tärkeää mennä mahdollisimman pian lääkäriin. Talvisin Suomessa tapahtuu noin 20 000 liukastumista kuukaudessa ja tapaturmien kulut voivat nousta korkeiksi.

Näillä vinkeillä voit varautua riskeihin ja estää tapaturmat vielä talven viime metreilläkin!

Pipo päässä joka säässä

Pipoa ja hanskoja kannattaa käyttää, vaikka lämpötila välillä salliikin jo tuulen antaa tuivertaa tukassa. Ne pehmustavat hyvin, jos sattuu kaatumaan ja näin säästytään esimerkiksi haavoilta ja kovemmilta tärähdyksiltä. Pyöräillessä ja luistellessa kypärä on halpa henkivakuutus!

Kenkiin pitoa

Vaikka lämpötila nouseekin, älä vielä vaihda niihin ihaniin ja kevyisiin tennareihin, jotka eteisessä jo houkuttelevat. Tasapohjaiset kengät ovat pahimmat näillä säillä, joten kannattaa suosia reilusti kuvioituja, kumisia pohjia tai käyttää erikseen kenkiin kiinnitettäviä nastoja tai valmiita nastakenkiä. Huomioi kuitenkin, että nastat ovat sisällä liukkaat ja suosi mahdollisuuksien mukaan nastoja, jotka saa käännettyä pohjan sisään.

Kantamukset kuriin

Kun muutenkin on jo liukasta, ei omaa tasapainoa kannata heikentää kantamalla painavia olka- tai käsilaukkuja, jotka vetävät vartalon kenoon. Hyvä reppu pitää kehon painopisteen tasaisena. Reppu myös suojaa siltä, ettei pää tai selkä kolahda suoraan jäähän.

Suunnittele liikkuminen etukäteen

Liikkumiseen kannattaa varata aikaa. Liikennevälineisiin juokseminen on pahempi riski terveydelle kuin se, että saatat myöhästyä. Valitse reitit mahdollisuuksien mukaan niin, että käytät teitä, joilla on hyvä kunnossapito. Pehmeän lumen alla voi olla liukasta jäätä ja penkan puolella kävely voi olla turvallisempaa. Hyvin hiekoitetut tiet ja pihat ovat turvallisempia ja joillekin välttämättömiä itsenäisen liikkumisen takeeksi, joten ota yhteys isännöitsijään mikäli piha muistuttaa enemmänkin luistinrataa!

Lähteitä ja lisätietoa:

Invalidiliiton Pääkallokelit-kampanjan sivut, https://www.invalidiliitto.fi/paakallokelit

Aistien säätelyapua autisminkirjon henkilöille

Tällä viikolla vietetään Autismitietoisuusviikkoa. Autismiliiton sivuilla autismi määritellään näin:

Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa siihen, miten henkilö viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman. Kyse on koko elämän mittaisesta tilasta, joka johtuu keskushermoston erilaisesta kehityksestä… Monilla autismikirjon henkilöillä on aistisäätelyyn liittyviä erityispiirteitä, esimerkiksi yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin. Lisäksi autismikirjon henkilöitä yhdistää erityinen stressiherkkyys.

Toimintaterapiassa autisminkirjon asiakkaiden kanssa tehdäänkin paljon aistisäätelyä tukevaa toimintaa sekä ohjataan asiakkaan lähipiiriä aistisäätelyyn liittyen. Samantyyppisiä keinoja käytetään niin aikuisilla kuin lapsilla, huomioiden tietenkin jokaisen omat mielenkiinnonkohteet ja haasteet. Tässä postauksessa jaamme muutaman vinkin siitä, miten autistisen asiakkaan aistisäätelyä voi tukea ja arkea sujuvoittaa!

 

 Aistihakuisuus tarkoittaa sitä, että lapsi tai aikuinen hakee runsaasti aistikokemuksia säädelläkseen aistejaan. Tähän voi liittyä epätoivottavaa käytöstä, kuten repimistä tai puremista. Onkin tärkeää selvittää, minkälaista aistimushakuisuutta esiintyy ja etsiä siihen sallitut ja mielekkäät keinot. Tässä esimerkiksi käsien aistimushakuisuuteen on annettu vaihtoehdoiksi muovailuvaha revittäväksi, jäykkä pehmopala puristeltavaksi ja kumilenksu venytettäväksi. Koska aistien kokeminen on useimmilla autismin kirjon henkilöillä erilaista, täytyy miettiä tarkkaan, millaisia aistikokemuksia tarjotaan, jotta ne eivät lisää stressiä tai ahdistusta.

 

Aistien harjoittamiseen on myös erilaisia harjoituksia. SeMoCo-harjoitusohjelma on Erja Hokkasen ja Donald Szegdan kehittämä menetelmä, jossa eri aisteja aktivoimalla voidaan siedättää epämiellyttäviin aistikokemuksiin ja antaa sallitulla tavalla niitä kokemuksia, joita henkilö hakee. Menetelmää käytetään kaikenikäisten kanssa ja se on myös keino olla vuorovaikutuksessa esimerkiksi vanhemman tai terapeutin kanssa. Hokkanen ja Szegda ovat kirjoittaneet aiheesta Apua arkeen ja aistihäiriöihin -nimisen kirjan. Toimintakeitaalla on esimerkiksi saatu pikkuhiljaa yhdessä tehden ja siedättäen erittäin aistiherkkä asiakas käyttämään nappikuulokkeita ensimmäistä kertaa elämässään!

Aistiyliherkkyyteen auttaa paljon ennakointi ja siedättäminen. Henkilön on hyvä tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja saada aikaa prosessoida, tähän voi käyttää apuna sanoittamista ja erilaisia kuvia. Aistikokemuksiin EI SAA pakottaa suuren stressiherkkyyden vuoksi. Esimerkiksi tuntoyliherkkyyttä voi helpottaa valitsemalla vaatteet, jotka ovat mahdollisimman miellyttävää materiaalia, leikkaamalla pesulaput pois ja laittamalla seuraavan kauden vaatteet jo hyvissä ajoin katseltaviksi ja kosketeltaviksi.

Erilaisia apuvälineitä arkeen ovat ajastimet, kuulosuojaimet ja korvatulpat, painotuotteet kuten painopeitot (voi käyttää myös esimerkiksi säkkituolia), kuvien käyttö toiminnan jäsentämisessä, aktiivityynyt, jumppapallot, erilaiset nystyräpallot ja -telat, hypisteltävät lelut tai massat (muovailuvaha, taikahiekka) sekä aurinkolasit. Lisätietoa saat ottamalla yhteyttä Toimintakeitaan toimintaterapeutteihin!

Tällä viikolla Autismiliitto järjestää paljon ohjelmaa ympäri Suomen, katso ohjelmien aikataulut ja paikkakunnat täältä. Autismiliiton sivuilta pääset lukemaan myös aistikokemusten erilaisuuteen liittyvän artikkelin. Kannattaa tutustua myös autismin kirjon tapahtumakalenteriin, jossa mm. omia HopLop- ja uintivuoroja sekä autismiystävällisiä elokuvanäytöksiä.

Lähteitä ja lisätietoa:

SI-terapeutti Katariina Berggrenin luentomateriaali Aistikoulutus-päivältä 20.3.2018.

Autismiliiton sivut, https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo

Sensorisen integraation terapian yhdistyksen sivut, http://www.sity.fi ja materaalia, mm. infolehtisiä vanhemmille ja opettajille, http://www.sity.fi/materiaalipankki/

Erja Hokkanen & Donald Szegda: Apua arkeen ja aistihäiriöihin, Kehitysvammaliitto

Jean A. Ayres: Aistimusten aallokossa – sensorisen integraation häiriö ja terapia, PS-Kustannus

Carol Stock Kranowitz: Tahatonta tohellusta – sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä

Tänä vuonna minä onnistun!

Uuden vuoden alkaessa moni tekee kunnianhimoisia suunnitelmia. Tutkimusten mukaan kuitenkin uuden vuoden lupaukset harvoin elävät näkemään edes helmikuuta. Jäljelle jää 11 kuukautta ja pettymys itseensä. Mitä, jos tänä vuonna asiat olisivat toisin? Toimintaterapeuteille tavoitteiden asettaminen on leipätyötä, joten nyt kuulolle! Tässä tulee viisi täsmäkeinoa tuloksekkaan tavoitteen asettamiseksi!

Uuden vuoden alkaessa moni tekee kunnianhimoisia suunnitelmia. Tutkimusten mukaan kuitenkin uuden vuoden lupaukset harvoin elävät näkemään edes helmikuuta. Jäljelle jää 11 kuukautta ja pettymys itseensä. Mitä, jos tänä vuonna asiat olisivat toisin? Toimintaterapeuteille tavoitteiden asettaminen on leipätyötä, joten nyt kuulolle! Tässä tulee viisi täsmäkeinoa tuloksekkaan tavoitteen asettamiseksi!

1. Tee tavoitteesta mahdollisimman selkeä!

Tässä kaksi samaa tavoitetta, mutta eri tavalla puettuna. Kumpi on selkeämpi?

– Menen ajoissa nukkumaan

– Olen arkisin sängyssä klo 21 mennessä

Mitä tarkempi tavoite on, sitä helpompaa sen toteutumista on seurata!

2. Lähde sinulle sopivalta tasolta!

Tikapuiden yläpäästä pääsee kiipeämään vain alaspäin. Jos tavoitteena on lisätä kuntoilua, kannattaa lisätä kuntoilun kestoa ja kertoja pikkuhiljaa. Mulle kaikki heti nyt -tyyppinen aloittaminen ei ole toiminut tähänkään asti.

3. Liitä tavoite osaksi arkea!

Mitä luontevammin tavoittelemasi asia solahtaa osaksi arkisia rutiinejasi, sitä varmemmin se myös pysyy siellä. Jos haluat pitää kotisi siistinä, kokeile ottaa tavoitteeksi siivota joka päivä kymmenen minuuttia muiden arkiaskareiden ohessa sen sijaan, että tavoittelet kerran kuussa suursiivousta.

 


4. Älä jää yksin!

Luota lauman tukeen. Kerro tavoitteistasi ystävillesi, niin saat tsemppiä heikkoina hetkinä. Lisäksi on ammatti-ihmisiä, joilta saat apua matkallasi. Toimintakeitaan fysioterapeutti pistää hien virtaamaan, ja toimintaterapeuteilta saat apua elämänhallintaa koskevissa tavoitteissa. Laitetaan hommat yhdessä kuntoon!

5. Nauti matkasta!

Tavoitteiden saavuttaminen etenee harvoin suoraviivaisesti paikasta a paikkaan b. Välillä tulee takapakkia, välillä junnataan paikoillaan, välillä ei vain kiinnosta. Älä välitä siitä! Se on elämää. Muistuta itseäsi, miksi alunperin asetit juuri tämän tavoitteen, ja jatka painamista. Maisemareitillä sitä paitsi näkee ympärilleen moottoritietä paremmin!

 

Kun joulu on liikaa

Aiheuttaako joulukausi kauhua? Vilkkuvat valot, vahvat tuoksut, mausteiset ruuat, joka paikassa soivat joululaulut… APUA! Ei hätää, Toimintakeitaan Tontut rientävät apuun! Aistiherkkyyksiin voi vaikuttaa joko totuttelemalla ärsykkeeseen tai muokkaamalla ympäristöä.

Viisi vinkkiä aistitulvaisesta joulusta selviytymiseen:

  1. Ennaltaehkäisy. Helpoin tapa välttää aistitulvaan hukkuminen on ennaltaehkäistä. Ehkä jätät ihanat tuoksukynttilät tänä vuonna kauppaan ja laitat joululaulut soimaan hieman hiljemmalle? Joulupöydässä on hyvä olla myös hieman vähemmän mausteisia ruokia niille, joille vahvat hajut ja maut eivät uppoa.
  2. Ennakointi. Kun tiedät vaikean tilanteen tulevan, käy se läpi etukäteen lapsen kanssa. Kun tilanteeseen on valmistautunut, voi se olla helpompi sietää.
  3. Apuvälineet. Kuulosuojaimet voivat tuntua hassulta, mutta saattavat ehkäistä aistikuormituksesta johtuvan raivarin.
  4. Lepo. Aina ympäristöään ei voi valita tai muokata, jolloin on tärkeää muistaa tauottaa toimintaa ja lisätä siihen lepohetkiä. Hiljaisessa huoneessa tyynyjen alla makoilu voi olla rasittavan päivän jälkeen parasta mitä voi tehdä.
  5. Kehu ja kannusta. Aistikuormituksen kanssa voi olla hyvin vaikea elää ja tämä aika vuodesta on hankala. Kehumalla ja kannustamalla tuet itsetuntoa ja pärjäämisen tunnetta, jolloin seuraava vaikea tilanne voikin olla taas pikkuisen helpompi.

Sensorisen Integraation Terapian yhdistys Sity ry on laatinut loistavia, ilmaisia oppaita. Eri julkaisut on suunnattu opettajille, vanhemmille sekä vielä erikseen ruokailusta selviämiseen. Oppaisiin pääset käsiksi tästä!

Suurempaan tiedonjanoon apua voi löytyä kirjallisuuslistasta. Jos aistisäätelyn haasteet ovat jollain tapaa arjessasi jatkuvasti läsnä, näistä teoksista voi löytyä apua:

  • A. Jean Ayres: Aistimusten aallokossa – sensorisen integraation häiriö ja terapia (PS-Kustannus)
  • Carol Stock Kranowitz: Tahatonta tohellusta – sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä (PS-Kustannus)
  • Donald Szegda ja Erja Hokkanen: Apua arkeen ja aistihäiriöihin (Kehitysvammaliitto ry)

Pienellä valmistautumisella ja harjoituksella voidaan hyvinkin selvitä tästä aistimuksia pursuavasta vuodenajasta. Rauhoittavaa joulun aikaa kaikille!

Pikavinkki: sitrus rauhoittaa ylikuormittuneen hermoston!

Kamala päivä takana? Mieli on märkää asfalttia mustempi? Kaikin puolin vetämätön ja ankea olo? Japanilaistutkimuksen löydös tarjoaa nopean helpotuksen ahdistuksen tunteisiin!

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin japanilaisen yuzu-hedelmän tuoksun vaikutusta stressin lievittämisessä. Kävi ilmi, että sitrushedelmien tuoksuttelulla voi olla myönteisiä vaikutuksia sympaattisen hermojärjestelmän rauhoittamiseksi.

Sympaattinen hermosto on juuri se osa meissä, joka aktivoituu silloin, kun olemme kuormittuneita stressistä tai fyysisestä työstä.

Voi ajatella, että sympaattisen hermoston ansiosta meidän kehomme valmistautuu vaaratilanteissa taistelemaan tai pakenemaan. Täällä Suomessa ne tilanteet voivat olla vaikka ruuhkaisissa julkisissa kulkuvälineissä tupeksimista tai opiskelu- tai työtaakan alle luhistumista.

Sitrushedelmät – erityisesti tutkimuksessa mainittu yuzu-hedelmä – voi tuoksullaan rauhoittaa tätä hermojärjestelmää ja sen kautta laskea ahdistuneisuutta ja auttaa nostamaan matalaa mielialaa.

Tässäpä siis pieni vinkki hetkiin, jolloin kaipaat pikaista rauhoittumista: sitrushedelmät! Hajuaisti on muutenkin aisteistamme yksi voimakkaimmin tunteisiin vaikuttavista aisteista. Jo kymmenen minuutin haistelu voi auttaa laskemaan stressikäyrää ja poistaa negatiivisia tunteita, kuten ärtyneisyyttä, jännittyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja väsymystä. Purista tilkka raikkaan juomaveden sekaan tai raasta ja nauti kuuman teen kera. Tai leikkaa auki ja ihastele niiden virkistävää tuoksua ihan sellaisenaan! Sitäpaitsi ne myös tuovat ihanasti väriä tähän vuodenaikaan!

Kaamosmaja sopii kaiken ikäisille

Viime vuonna hyggeilyn käsite rantautui Suomeen. Vaikka tämä Tanskasta ja Norjasta peräisin oleva sana ei käänny suoraan suomen kielelle, tietää jokainen täällä marraskuussa elävä, mistä on kyse: vedetään villasukat jalkaat, sytytetään kynttilät ja käperrytään sohvan mutkaan kuuman juoman kanssa lukemaan kirjaa samalla, kun kylmä sade räpsyttää ikkunaa. Toimintakeidas ottaa marraskuun pimeyden, märkyyden ja kylmyyden lämmöllä vastaan, koska se tarkoittaa hyggeilykauden alkamista!

Hyggeily verissä

Moni suomalainen sanoo hyggeilleensä tietämättään koko elämänsä. Kun lähes puolet vuodesta menee hämärissä tai pimeissä olosuhteissa, on pohjoisen kansalle kehittynyt luonnostaan selviytymiskeinoja. Kesän kääntyessä syksyyn alkavat toiset oikein odottaa, milloin saa ripustaa kaamosvalot ikkunaan ja kiskoa torkkupeiton leukaperiin asti.

Kaamos näkyy kuitenkin valitettavasti suomalaisten mielenterveydessä. Marraskuusta tammikuuhun kaamosmasennuksen oireet ovat voimakkaimmillaan. Niihin kuuluu esimerkiksi jatkuva, voimakas väsymys, alakuloisuus, ahdistuneisuus, himo hiilihydraattipitoiseen ruokaan ja vastenmielisyys kaikkea sellaista kohtaan, joka vaatisi aktiivista toimimista. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii Suomessa noin yksi prosentti väestöstä, mutta sen lievempi muoto, kaamoskuormitus, koskee jopa 30 prosenttia väestöstä!

Pimeä vuodenaika ennättää luoksemme vuodesta toiseen. Niinpä me Toimintakeitaalla haluamme tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että se ei ime meistä elämää ulos, vaan siitä voi ottaa ilon irti! Jos aurinko on nukkumassa ja tähdetkin jäävät paksujen sadepilvien taa, voimme mekin luvan kanssa vähän sammutella kirkkaimpia valoja ja loihtia tunnelmavalaistusta!

Lapsilta mallia

Toimintaterapeuttien tehtävä on varmistaa, että asiakkaalla on sopivassa suhteessa työtä, leikkiä ja lepoa. Tähän aikaan vuodesta voi olla hyvä ajatus hieman korostaa levon osuutta, jottei kuormitu liikaa arjen askareista. Levon voi kuitenkin myös yhdistää leikkiin! Kukapa ei olisi lapsena rakentanut majaa? Ihana, oma turvapaikka, jossa saa olla aivan kaikessa rauhassa. Ja kuka sanoi, että majat ovat vain lapsia varten? Se voi olla perheen yhteinen, mukava puuhastelutuokio, jonne kaikki mahtuvat yhtäaikaa tai vuorotellen, tai sitten itsekseen perjantai-iltaa viettävä ihminen: miksipä et hemmottelisi itseäsi ja rakentaisi itsellesi ihanan, pehmeän turvapaikan, jossa rentoutua pitkän viikon jälkeen ja rauhoittua viikonlopun viettoon? Kuuma kupponen toiseen ja hyvä kirja toiseen käteen. Me kokeilimme, me tykkäsimme, me suosittelemme lämpimästi!

Lähde: Terveyskirjasto, kaamosmasennus

Tarvitsenko minä toimintaterapiaa?

Viimeksi opimme, että toimintaterapian juuret kiemurtelevat vuosisatojen taakse. Toimintaterapeutin työnkuva on kuitenkin monelle kysymysmerkki. Toimintaterapeutit ovat tottuneet siihen, että ammatin kertomista seuraa yleensä kysyvä tuijotus. Koska tänään vietetään kansainvälistä toimintaterapiapäivää, haluamme listata hieman yleisimpiä kysymyksiä ja antaa niihin vastauksia, jotta seuraavalla kerralla, kun joku kertoo olevansa toimintaterapeutti, voit yllättää vastaamalla: ”Haa! Ymmärrän! Toiminnassa on voimaa!”

Millaisissa tilanteissa toimintaterapeutti voi auttaa?

Onnettomuuden jälkeen urheilijalupaus päätyy pyörätuoliin. Työikäinen henkilö menettää aivoinfarktin seurauksena puhekykynsä, ja muisti pätkii. Levottoman lapsen elämä on yhtä sirkusta.

Nämä henkilöt menettävät otteen arjestaan ja elämästään. Tärkeiden asioiden tekeminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Miten jatkaa urheilua, jos ei osaa enää pukea? Miten saada kavereita, jos pienestäkin vastoinkäymisestä räjähtää? Miten saada koko elämään järkeä ja mielekkyyttä, syytä elää?

Toimintaterapiassa harjoitellaan asioita, jotka ovat itsenäisen, elämän makuisen elämän edellytyksenä. Laaja valikoima harjoituksia, menetelmiä ja apuvälineitä mahdollistaa tavoitteita kohti kurottelemisen! Usein toimintaterapeutin suurin tehtävä on herättää toivo epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa ja auttaa motivoitumaan, vaikka maali tuntuisi kaukaiselta.

Kenen kanssa toimintaterapeutti työskentelee?

Kuka tahansa, joka kokee toimintakyvyssään tai arjessaan haasteita, voi olla toimintaterapian asiakas. Tyypillisesti toimintaterapeutti työskentelee autismin kirjon, aivoverenkiertohäiriöiden, kehitysvammaisuuden, mielenterveyskuntoutuksen, selkäydinvammojen, muistisairauksien tai vanhustyön parissa – vain muutaman mainitaksemme!

Millaisissa ympäristöissä toimintaterapeutti toimii?

Julkisen tai kolmannen sektorin toimintaterapeutit työskentelevät usein erilaisissa laitoksissa, kuten sairaaloissa, palvelutaloissa tai asumisyksiköissä. Yksityisen sektorin toimintaterapeuteilla puolestaan on yleensä vastaanotto, johon asiakkaat saapuvat. Kuitenkin ympäristön ollessa suuressa osassa, jalkautuvat toimintaterapeutit koteihin, päiväkoteihin tai kouluihin yhtä luontevasti, kuin harrastus- tai muihin vapaa-ajan paikkoihin. Toimintaterapia tapahtuu siellä, missä ihmisen elämä tapahtuu!

Miten voin saada toimintaterapiaa, ja kuka sen maksaa?

Yleensä toimintaterapiaan tullaan lääkärin lähetteellä, jolloin maksajana voi toimia Kela, sairaanhoitopiiri, vakuutusyhtiö tai kunta. Yksityiselle puolelle voi kuitenkin hakeutua myös ilman lähetettä omakustanteisesti milloin vain!

Miksi toimintaterapiassa leikitään ja keitetään kahvia?

Toimintaterapia voi näyttää ulospäin leikkimiseltä tai puuhastelulta, mutta kaikki on tarkoin suunniteltua ja perustuu tieteelliseen tutkimukseen: leikit valitaan siten, että niissä harjoitellaan tavoitteiden mukaisia asioita, kuten tunnesäätelyä tai kommunikaatiota. Kun asiakasta pyydetään keittämään kahvit, havainnoi toimintaterapeutti tarkalla silmällä prosessin etenemistä. Arkisissa toiminnoissa piilee valtavasti tärkeää tietoa!

Miten toimintaterapia eroaa fysioterapiasta?

Fysioterapeutti auttaa tuki- ja liikuntaelimistön kuntouttamisesta, toimintaterapeutti huolehtii siitä, että annetuilla olosuhteilla voidaan elää parasta mahdollista elämää!

Kuinka toimintaterapeutiksi tullaan?

Toimintaterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa, ja opinnot kestävät tyypillisesti 3,5 vuotta. Tämän lisäksi monet toimintaterapeutit jatkokouluttautuvat mitä monimuotoisimmin sen mukaan, miten he sijoittuvat työelämään. Laadukkaan hoidon kannalta on tärkeää päivittää ja ylläpitää tietoja ja taitoja jatkuvasti. Voit siis olla varma, että kun vastassasi on toimintaterapeutti (AMK), kyseessä on Valviran laillistama, nimikesuojattu rautainen ammattihenkilö!

 

 

Askarteluhoidosta vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä toimintaterapiapäivää. Toimintaterapeutti on nykyään tuttu kaveri erilaisissa sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluissa. Hän on tärkeä osa moniammatillista tiimiä ja ihminen paikallaan silloin, kun arjessa alkaa esiintyä vaikeuksia sairastumisen tai vamman vuoksi. Toimintaterapian monikiemuraiset juuret ulottuvat vuosisatojen taakse. Meistä on tärkeää ymmärtää, millainen tapahtumien ketju on johtanut tähän päivään, joten vedimme hieman mutkia suoriksi ja tiivistimme tarinan helposti pureksittavaan muotoon!

Epämääräinen alkuhämärä

1700-luvulla laitoshoidoissa ei ollut paljon hurraamista. Houruhuoneissa ja vaivaistentaloissa (kyllä, näin niitä silloin kutsuttiin) käsitys psykiatrisesta hoidosta oli, että potilaat heitettiin telkien taakse, kahlittiin paikoilleen ja pidettiin visusti erossa sivistyksestä.

Jossain vaiheessa alettiin miettiä, voisiko potilaiden eläimellinen käytös johtua siitä, että heitä kohdeltiin kuin eläimiä. Aloitettiin ensimmäiset kokeilut, joissa hoitomuotoina käytettiin maanviljelyä, puutarhanhoitoa, ompelua ja kehräystä. Kuinka ollakaan, tulokset olivat todella rohkaisevia!

Siitä alkoi aikamoinen myllerrys. 1800-luvulla kaupungistumisen, teollistumisen ja modernisoitumisen vastaliikkeenä kehittyi perinteisiä arvoja kannattavaa toimintaa, jotka korostivat taiteiden, käsitöiden ja luonnon tärkeyttä yksilön hyvinvoinnille. Ajateltiin, että mahdollisuus merkitykselliseen toimintaan ja taiteesta nauttimiseen piti olla olemassa yhteiskuntaluokasta huolimatta. Jotkin hyväntekeväisyysjärjestöt tarjosivat köyhille tai varattomille mahdollisuuden maksaa vuokransa työnteon muodossa. Tällaiset aatteet loivat hyvän arvopohjan toimintaterapian kehittymiselle.

 

 

 

Toimintaterapia järjestäytyy

1900-luvun alussa perustettiin Yhdysvalloissa ensimmäinen virallinen toimintaterapeuttiyhdistys, jonka tarkoituksena oli toiminnan terapeuttisen käytön edistäminen, sen vaikutusten tutkiminen sekä tähän liittyvän tiedon tieteellinen levittäminen. Toimintaterapiaa alettiin kehittää enemmän tieteelliseen suuntaan ja sitä alettiin tutkia tarkemmin.

1900-luvun edetessä toimintaterapialla hoidettiin erityisesti tuberkuloosipotilaita, mielenterveyskuntoutujia sekä tehtaissa tai sodissa loukkaantuneita henkilöitä. Eihän parhaassa työiässä olleita ihmisiä voinut siirtää syrjään vammojensa takia, kun yhteiskunta tarvitsi uudelleenrakentajia! Ajateltiin, että toimintaterapian avulla toipuminen saadaan alkuun, ja sairaita ihmisiä voitaisiin kuntouttaa takaisin töihin ja vastaamaan kehittyvän maailman tarpeisiin.

Toimintavalikoima laajeni käsitöistä myös peleihin, musiikkiin, lukemiseen ja erilaisiin harjoituksiin. Toimintaterapia halusi päästä kiinni asiakkaalle merkitykselliseen toiminaan, ja käytetyt toiminnat valikoituivat yksilöllisesti sen perusteella. Toiminnan oli tärkeä paitsi ylläpitää tekijän toimintakykyä sairaudesta tai vammasta huolimatta, mutta sen ajateltiin olevan myös keino palauttaa vaikkapa rikollisten ihmisten moraali ja oppia uusia, yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä tapoja. Toiminta alkoi ulottua sairaalasta koteihin ja kouluihin.

Kohti nykyaikaa – ja sen yli!

Varsinainen toimintaterapeuttikoulutus alkoi ensimmäisenä USA:ssa vuonna 1918. Suomessa puolestaan Suomen Toimintaterapeutit ry teki lujasti töitä sen eteen, että Suomessa ensimmäinen toimintaterapeuttikoulutus alkoi syksyllä 1970.

Jatkuvasti kehittyvä ja yhteiskunnan muutoksiin herkästi reagoiva toimintaterapia alkoi saada vahvaa jalansijaa suomalaisen terveydenhuollon kentällä. Nykyään terveydenhuoltoalan kameleontti työskentelee monissa erilaisissa ympäristöissä ja monenkirjavan asiakasryhmän parissa kohti asiakkaan toimivaa ja hyvää arkea, korostaen asiakkaan omaa asiantuntemusta hänen omasta elämästään.

Valitut menetelmät saattavat joskus näyttää ulospäin pelkältä hauskanpidolta, mutta työ perustuu vahvasti tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuviin menetelmiin. Vaikka juuret ovat askarteluhoidossa, on tämän päivän toimintaterapeutille tärkeää kuunnella muuttuvaa yhteiskuntaa herkällä korvalla ja olla aina ajan tasalla uusimmista tutkimuksista ja siitä, miten voimme turvata asiakkaillemme mahdollisimman hyvän elämän nyt ja tulevaisuudessa!

Lähde: Juotsivuo, Timo: Mistä TOI on tullut?
Suomalaisen toimintaterapian historia. Edita, 2005.

 

Syksy saa metsässä aistit aukeamaan

Emme saa tarpeeksemme syksyisestä metsästä! Värit ovat nyt parhaimmillaan, omenat ovat punaposkisia, vaahterat räiskyviä ja aamuiset kastehelmet tekevät talveen valmistautuvasta nurmesta ihanan raikkaan vihreän. Lehdet kahisevat jaloissa, muuttolinnut lentävät aurassa taivaalla, ilmassa on kuulas tuoksu… Syksy onkin aistimuksille juhla-aikaa!

Eräänä huurteisena aamuna päätimme vetää villasukat jalkaan ja lähteä tutkimusmatkalle läheiseen metsään. Toimintaterapiassa luontoa voidaankin hyödyntää monella eri tavalla. Sehän on jo tuttu juttu, että luonnossa liikkuminen laskee verenpainetta ja lievittää stressiä, mutta metsässä oleilemalla voi lisäksi haastaa aistejaan, tasapainoaan ja suunnistustaitojaan.

Helppo ja mukava keino, jota joskus toimintaterapiassa käytetään, vaatii toteutuakseen vain jonkin kuvausvälineen (kamera, puhelin tai padi) ja vähän keskittymistä. Usein kävelemme metsässä tiehen tuijottaen tai kuulokkeet korvilla, mutta tämän harjoituksen tehtävä on oikein keskittyä siihen, mitä kaikkea luonnosta löytyy.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Luonnossa liikkuessasi kuvaa jotain, joka on…

<3 Sileää

<3 Karheaa

<3 Matalalla

<3 Korkealla

<3 Kirkasta

<3 Tummaa

<3 Pehmeää

<3 Kovaa

<3 Märkää

<3 Kuivaa

<3 Uutta

<3 Vanhaa

<3 Lähellä

<3 Kaukana

<3 Tuoksuvaa

<3 Hajutonta

 

…ja niin edelleen, listaa voi jatkaa loputtomasti!

Tämä harjoitus imaisee helposti mukaansa, ja sen parissa saa vierähtämään pitkänkin ajan. Lopuksi on kiva istahtaa alas vaikka eväitä syömään ja katsomaan kuvaussession lopputulosta. Yksi vaihtoehto on myös kerätä mukaansa luonnosta löytyneitä asioita, ja rakentaa niistä lopuksi mandala. Vain mielikuvitus on rajana!

Tässä vielä kooste torstaiaamuisesta tunnusteluretkestä:

Varoitus: omenoiden käyttäminen mandalassa saattaa johtaa vastustamattomiin tilanteisiin!